Syksyn aikana on toteutettu 18 Omskakas-työpajaa kuudessa eri koulussa suomea tai ruotsia opiskeleville kuudes-, seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille. Hanke jatkuu keväällä 2020 samojen ryhmien kanssa. Hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan yhdessä koulujen kieltenopettajien ja oppilaiden kanssa menetelmiä, jotka hyödyntävät teatterin keinoja toisen kotimaisen kielen oppimisessa.
Hankkeeseen mukaan valitut koulut ovat Karis Svenska Högstadium Karjaalla, Kartanorannan koulu Kirkkonummella, Keljonkankaan koulu Jyväskylässä, Luvian yhtenäiskoulu, Pirtin koulu Kuopiossa sekä Rantakylän Normaalikoulu Joensuussa. Näyttelijät Meri Anna Hulkkonen, Irina Pulkka ja Johanna af Schultén ovat siis saaneet vierailla eri puolella Suomea työpajojen parissa. Koska kyseessä on pilotointi, työpajat toteutetaan eri kouluissa erilaisina kokonaisuuksina. Luvialla kokeilimme kertaluontoisesti kahden päivän intensiivistä työpajaa, kun taas toisissa kouluissa yhteiskehittäjyyttä noudatetaan pidemmällä tähtäimellä, jolloin kouluissa vieraillaan kerran kuukaudessa tai intensiivisinä tuplapäivinä muutaman kuukauden välein. Työpajat toteutetaan lukuvuoden 2019-2020 aikana ja toivomme näiden kokemusten kautta saavamme mahdollisimman paljon tietoa siitä mikä on toimiva tapa työskennellä.
Syksyn työpajojen ideana on ollut lisätä avoimuutta ja kiinnostusta toisen kielisiä kohtaan sekä vahvistaa erilaisuuden hyväksymistä. Työpajojen kantavaksi teemaksi on noussut uskallus käyttää kieltä eli puhumisen esteiden, kuten pelon ja häpeän, selättäminen.
Onnistumisen kokemuksia on haettu erilaisten kuuntelutehtävien ja kysymysten kautta. Lähtökohtaisesti oppilaat ovat kokeneet onnistumisia huomatessaan, että vieraskielistä puhetta voi ymmärtää. Kuuntelutehtävissä on hyödynnetty oppilaiden itsensä käyttämää sanastoa, jota on kerätty erilaisten kirjoitustehtävien kautta. Oppilaat ovat kertoneet, että ymmärtäminen tuntuu hyvältä.
Puhumista on helpotettu muun muassa käyttämällä kieltä abstraktisti siten, että oppilas pyrkii puhumaan toista kieltä vuolaasti, käyttäen mitä vain mieleen tulvivia vieraan kielen sanoja. Puheessa on ollut sallittua luetella numeroita, jos muuta ei keksi. Monet oppilaat kokevat kiusallisena luokan edessä puhumisen ja harjoituksissa on siksi käytetty pohjana esityksellisiä ja haastattelumaisia keinoja. Uskaltauduttuaan puhumaan useampi totesi, että “hyvin se meni”.
Improvisaatioharjoituksissa on lisätty puheeseen toimintaa, jolloin puhuminen on tapahtunut automaattisesti muun toiminnan ohessa. Syksyn työpajoissa onkin huomattu, että juuri improvisaatio on saanut mukaan sellaisetkin oppilaat, jotka muutoin eivät halua syystä tai toisesta osallistua.
Olemme oppineet valtavasti syksyn aikana, keränneet tärkeää tietoa ja saaneet uusia oivalluksia. Oppilaat ja opettajat ovat antaneet hyvää ja arvokasta palautetta. Kehitystyö jatkuu keväällä – odotamme innolla uusia kokemuksia ja ideoita, joista on meille kaikille hyötyä niin kielenoppimisessa kuin avoimuudessakin.