Meillä on uusi toimisto tornitalossa. Täällä on kaksi pöytää, kaksi pyörillä liikkuvaa toimistotuolia, kaksi pöytälamppua sekä iso ikkuna, jonka takana kasvaa tuuhea lehtipuu. 

Tarvitsemme viherkasvin. Päätämme ostaa ilmaa puhdistavan peikonlehden. Ruukun ostamme kirpputorilta. Matkan varrella löydämme voimakortteja. Yhdessä korttipakassa puhutaan supervoimista. Hetken naurattaa. Pienen pohdiskelun jälkeen haluamme kuitenkin kirjoittaa juuri supervoimista.

Alamme miettimään omia, henkilökohtaisia supervoimiamme.

– No mä, Mari-Helen, pidän supervoiminani vaikkapa kyseenalaistamista, empatiakykyä, ennakkoluulotonta asennetta ja intuitiivista kuuntelemista.

Meri Anna valuu toimistotuolistaan pöydän alle. 

Mari-Helen tunnistaa valumisen ihanuuden, gravitaation voiman. Sen tunteen kun tahdot, että maa nielisi sinut. Koska et jaksa keksiä mitään sanottavaa.

Pöydän alla syntyy yhteisymmärrys ja Meri Anna tiedostaa vastuunsa osallistua keskusteluun.

– Ok. No, mun mielestä mä osaan leikkiä, vaikka olenkin aikuinen. Jaksan innostua villin mielikuvitukseni tarjonnasta ja olen avoin hullutuksille. Mä olen rohkea ja sydämellinen.

Tässä makaamme toimistomme lattialla ja omat henkilökohtaiset supervoimamme johdattelevat meitä ajattelemaan ammatillisia supervoimiamme. Mitä supervoimia näyttelijällä on? Ja miten voimme niillä rikastuttaa kielenopetusta? Mikä on meidän tulokulmamme ja missiomme kielenopetukseen?

Meri Anna taustoittaa Mari-Heleniä kuluneiden vuosien työstä, kokeiluista ja havainnoista. Kuunneltuaan hetken intuitiivisesti, Mari-Helen kokee, että esiin nousee selkeä teema. Ravistelevan kielenopetuksen päämääränä on tietenkin kokonaisvaltainen, holistinen oppiminen.

Tänä päivänä paljon peräänkuulutettu kokonaisvaltaisuus on juurikin meidän näyttelijöiden ydinosaamista. Meille kieli on, paitsi sanoja, lauseita ja kielioppia, myös tunteiden ilmaisua, rytmiä, liikettä ja ymmärrystä. Meille on tärkeää ankkuroida kieli kehoomme ja tunteisiimme, tehdä siitä omamme. Kokea, kokeilla, kuunnella, maistella ja aistia. Mahdollistaaksemme tämän, käytämme työkaluina supervoimiamme, joita ovat mielikuvitus, mielikuvat, leikki, ennakkoluulottomuus, kekseliäisyys ja uteliaisuus.

Lattiatasosta katsottuna ikkunasta näkyy vain taivasta ja pilviä. Hengitämme peikonlehden raikastamaa ilmaa.

– Monstera, monsteera, monsteraa..miten se sanotaan ruotsiksi?
– Monster! Hrääuuuu!
– Juuri tältä mä haluaisin, että niistä lapsista tuntuisi siellä luokkahuoneessa. Että kieli syntyy heidän sisältään.
– Niin! Että olis monsterikasveja!
– Joo, ja että vois lojuu lattialla ja tuntea miten se kieli ja sen osaaminen vaikuttaa suhun.
– Joo, pyritään siihen.

Tässä huoneessa saatamme projektimme päätökseen. Täällä kiteytyvät ajatuksemme ja kokemuksemme kielenopetuksesta ja -oppimisesta käsikirjaksi, jonka toivomme innostavan kieltenopettajia käyttämään teatteria opetuksessaan. Apunamme ovat supervoimamme ja johtotähtenämme toimii missiomme: tukea ravistelevaa, kokonaisvaltaista kielenoppimista.