Käsikirjamme runko teemoineen on alkanut hahmottua. Taustatyönä toteutettujen työpajojen lähtökohtana ja kantavana teemana on ollut uskallus puhua. Sen äärelle loimme harjoituksia abstraktista puheesta, sanojen toistosta, fokuksen siirtämisestä itsestä pois… Näillä harjoituksilla olemme halunneet selättää puhumisen pelkoa.
Puheen tuottamista rohkaisevia harjoituksia läpikäydessämme heräsi kysymys. Mitä on tapahtunut ennen kuin ihminen alkaa puhua ensimmäistä kieltään?
Naaman vääntely ja itku, peukalon imeminen, pyöristyvät silmät ja ähinä. Hymy, ääntelyt ja jokeltelu. Ulkoapäin kuuluva puhe, läheltä ja kaukaa. Kun kuulemme puhetta ja näemme puhujan kasvot. Sanojen muodostus yksi kerrallaan. Ympäristön tuoma vahvistus ja toistaminen. Sana, kaksi sanaa, kolme sanaa. Kohde, verbi. Pikkuhiljaa puhumme jo kokonaisia lauseita. Opimme kieltä, yhteisiä merkityksiä, koodeja. Opimme kielen systeemin. Kuuntelemme, ymmärrämme, puhumme.
Olemme näin kasvaneet kieleen.
Pohdimme, että pienellä lapsella on kielen oppimiseen selkeä motivaatio: Tulla ymmärretyksi, pysyä hengissä, olla osa yhteisöä. Halu havainnoida, matkia, haistella ja maistella kieltä. Yrittää ja ymmärtää syntyy kuin itsestään.
Luokkahuone ja oppitunneille rajoittuva altistus uudelle kielelle ei vastaa luonnollisen oppimisen ympäristöä. On ponnisteltava ja opeteltava erikseen, luettava, päntättävä ja uskallettava. On löydettävä motivaatio, saatava jostain kiinni, jotta oppiminen palkitsee. Kuin houkutellaksemme oppijaa opettelun äärelle ja kohti onnistumisen kokemuksia pyrimme harjoituksia suunnitellessamme palaamaan luonnollisen oppimisen lähteelle. Aloituksen helppous, opitun toistaminen ja vahvistaminen sekä vaivihkainen palikoiden lisääminen mahdollistavat tunteen osaamisesta.
Olemme lisänneet harjoituskokonaisuuksiin uuden lähtöteeman: Tutustun, tunnustelen.
Kohti luonnollista oppimista kurottaminen tarkoittaa tämän teeman harjoituksissa varhaislapuuden kielikokemuksen mallintamista, jonka avulla oppilas voi oivaltaa kielen syntymisen salat ja rohkaistua ilmaisemaan itseään.
Esimerkkinä seuraava harjoitus:
SANOJEN KEHTO
Sanojen kehto on auditiivinen tunneli. Oppilaalle halutaan antaa henkilökohtainen kokemus äänimaailmasta vauvan näkökulmasta. Kaksi oppilasta kerrallaan saavat olla vauvoja. He asettuvat mukavasti makuulle ja voivat sulkea silmänsä. Muut oppilaat muodostavat kuoron asettuen eri paikkoihin (ja eri korkeuksiin) luokkahuoneessa. Näiden oppilaiden tehtävänä on auttaa vauvaoppilaita saamaan auditiivinen kokemus opittavasta kielestä. Kuorossa olevat oppilaat luettelevat ja toistavat uudella kielellä oppimaansa sanastoa. Sanoja puhutaan aluksi kuin kuiskaten yksi kerrallaan, pikkuhiljaa kovemmin kaiuttaen ja päällekkäin puhuen siten, että syntyy rauhallinen äänimatto. Kun äänimatto on kestänyt aikansa, ohjaa opettaja kuoron hiljentymään. Vauvaoppilaat saavat herätä rauhassa hiljaisuudessa.
Sanojen kehto harjoituksessa keskiössä olevat vauvaoppilaat saavat olla mukavasti ja kuunnella. Kuorossa olevien puhumista helpottaa itsestä pois viety fokus ja ajatus luokkatoverien auttamisesta.
(OK, jos roolittaminen vauvaksi on liikaa, niin sano vaikka kuutti tai ihan mitä vain).
Harjoitusta voi käyttää oppituntien alussa käynnistääkseen tunnit rauhallisella virityksellä kieleen. Eri oppilaat saavat eri kerroilla ottaa vauvan roolin.
Kuvituskuva: Ginger Pettersson